Espanjassa paukahti sitten pahemmin.

Siihenhän se hauskuus sitten päättyi. Ei, en ole vielä palannut Espanjasta Suomeen mutta onnistuin telomaan nivelsiteeni rikki jonka seurauksena viimeinen työviikkoni jää saikkuviikoksi eikä kaupunkiakaan oikein särkyneellä jalalla kierretä. Polveen asti on vasemmassa jalassa kipsi, vahva kipulääkitys sekä tiukka ohje olla rasittamatta jalkaa vähintään kahteen viikkoon. Kunhan palaan Suomeen niin haen vielä viimeisen diagnoosin lääkäriltä joka jakaa edes yhteisen kielen.

Tämä on kyllä äärimmäisen harmillista. Barcelonassa ei pääse kaupunkiin tutustumaan halutunlaisesti ja nyt tuntuu olevan ikään kuin hotellinsa vanki. Kepeillä köpöttely kantakahvilaan vie 3 kertaa enempi aikaa kuin ilman keppejä. Kauppareissuja uskalla tehdäkään. Mutta minkäs voit.

Surullinen loppu muuten niin hienolle reissulle.

Reseptejä Espanjasta.

Neljättä viikkoa kun aloitellaan täällä auringossa ja "vain kaksi viikkoa jäljellä!"-kriisiä potiessa olisi hyvä katsoa taaksepäin ja miettiä että onko täällä opittu mitään? Suurin osa inspiraatioistani on tullut enempi asiakaspalvelun puolelta mutta toki keittiössäkin on tullut vastaan ruokia ja ruokalajeja joita tulen katsomaan ihan eri kulmasta tulevaisuudessa. Niinpä ajattelin tähän blogiin laittaa parit reseptit joita te lukijat voitte halutessanne väsätä. Ja jos ei muuten niin omaksi muistutukseksi :)

-Salmorejo cordobés- (https://www.instagram.com/p/BSi0AxhA1C7/)

Tämä paikallinen tomaattisosekeitto on muuten viikoittain vaihtuvalla ruokalistalla mukana aina. Oliiviöljyn määrä voi tuntua suurelta mutta otetaan huomioon että tässä maassa sitä tungetaan joka paikkaan muutenkin ihan hirveitä määriä.

Ainesosat:

700-800g tomaattia
1dl extraneitsyt oliiviöljyä
1rkl punaviinietikkaa
1 valkosipulin kynsi
100-150g vaaleata leipää
Suolaa maun mukaan

Annoksen valmistamiseen kuvan mukaisesti lisäksi krutonkeja, hienoksi hakattua kananmunaa sekä hienoksi hakattua korkealaatuista kinkkua.

Laita tomaatit blenderiin ja aja niin pitkään että seos on tasaista tomaattimehua/murskaa. Lisää oliiviöljy, punaviinietikka ja valkosipulin kynsi ja aja konetta kunnes ainesosat ovat sekoittuneet. Lisää leipä osissa ja tarkista aina välillä koostumus. Kun seos on paksuhkoa sosetta, maista ja lisää halutessasi suola.

Annoksen kokoan laittamalla sosekeiton lautasen pohjalla, päälle krutonkeja, kananmunaa ja kinkkua. Pieni tiraus öljyä päälle viimeistelee kokonaisuuden.

-Espanjan inspiroima sokerikakku-

Ensimmäinen asia jonka valmistin työharjoittelupaikassani oli ratatoille. Heti seuraavaksi sain valmistaa paikallisen sokerikakun johon tuli mm. rusinoita ja taas sitä oliiviöljyä. Parin viikon päästä sain idean koittaa kehittää kakusta oman versioni ja keittiö- ja tarjoiluhenkilökunta tuntui pitävän tästä versiostani. Lisätäänpä se siis tännekin.

Ainesosat:

100g maustamatonta jugurttia
200ml yleisjauhoja
200ml sokeria
1tl leivinjauhetta
3 kananmunaa
1 appelsiini (kuori ja mehu)

Sekoita jugurtti, jauhot, sokeri, leivinjauhe ja kananmunat kulhossa tasaiseksi seokseksi. Raasta appelsiinista kuori seoksen joukkoon, leikkaa appelsiini kahtia ja purista mehutkin mukaan. Sekoita tasaiseksi.

Voitele sopiva uunivuoka voilla ja kaada seos mukaan. Paista uunissa 170 astetta n. 30-35min. Anna jäähtyä ja kumoa lautaselle jolloin herkkuhetki vaikka hyvän kahvin kanssa voi alkaa.

Noin. Nyt on todistetusti opittu jotain tällä reissulla :)

Espanjan hintataso

Ennen kuin reissuni Espanjaan alkoi niin yksi kuumeisimmista mielenkiinnon kohteista oli paikallinen hintataso. Tässä tekstissä ajattelinkin siis hieman kertoa omia kokemuksiani aiheesta. Huomioon on otettava että en majaile turistialueella tai vastaavalla jotka ovst usein hinnakkaampia paikkoja vaan Espanjan sisämaassa olevassa kaupungissa joka ei nyt hirveän suositulta turistikohteelta ainakaan näillä silmillä vaikuttanut. Mutta asiaan!

Ruokailu ravintoloissa on edullista. Jopa niin edullista että innokkaana ruuanlaittajana olen valmistanut hotellihuoneen keittiössämme aterian vain muutaman kerran. Kaupasta ostettuna raaka-aineet ovat suunnilleen Suomen hinnoissa (lukuunottamatta esimerkiksi hedelmiä ja punaista lihaa jotka ovat hieman halvempia) joten jos pitäisi valita että ostatko kahden euron chorizo-paketin ja eurolla pari patonkia vs menet lähikuppilaan ostamaan täysin samanlaisen patonkiaterian 2.5 euron hintaan niin ei ole hirveästi tarvinnut miettiä. Jotain pasta-aterioita olen nyt täällä sentään tehnyt ja maistellut paikallisia lihoja ja makkaroita joita on tullut vastaan.

Ravintola-annoksia saa siis muutamasta eurosta ylöspäin. Puhuin aiemmassa kirjoituksessani ravintolasta nimeltä Classual joka on edelleen tarjonnut meille reissun parhaat sapuskat. Kyseessä on erittäin siisti, n. 40-50 paikkainen ravintola ja ruokaa on moneen makuun. Alkupaloja saa muutamasta eurosta ylöspäin ja pääruuista saa maksaa 7-15 euroa. Esimerkiksi ravintolan 300g entrecote pihviateria maksaa 13 euroa kun Suomessa saisit varmasti maksaa 30 euroa samasta setistä.

Syöminen ulkona on siis edukasta ja Classualiin kyllästyttyä voi etsiä vieläkin edukkaampia paikkoja. Itse olen tykästynyt hotellimme vieressä olevaan Bar 3-nimiseen ravintolaan. Paikka on vähän enempi tavallisten työmiesten suosiossa ja jalkapalloa kun tulee televisiosta niin paikka on aika täynnä. Itsellä kesti joitakin päiviä edes tajuta että kyseisestä paikasta saa edes ruokaa kun asiaa ei missään isolla mainostettu. Kyseistä kuppilaa pyörittävät kiinalainen pariskunta josta mies tekee kiinalaisia ruokia ja vaimo loppuja, mm patonkeja ja grilliruokia. Monena päivänä paikan grillilautanen (kaksi hampurilaispihviä tai yksi iso possupihvi, kaksi paistettua munaa ja ranskalaiset) on pelastanut päiväni viiden euron hintaan.

Ruoka on siis edukasta mutta mites juomat? Kuten useissa etelän maissa, vesi on vähintään yhtä arvokasta kuin olut. Esimerkiksi tuolla Bar 3:ssa pieni 0.25l pullo colaa, vesipullo tai laadukas nelosvahvuinen olut on kaikki saman hintaisia, 1.5 euroa. Halvimmillaan tuolta saa oluttölkin eurolla joka ainakin tällä hetkellä on halvin ravintolahinta johon olen törmännyt. Useimmissa paikoissa oluesta saa maksaa sen 2-3 euroa. Yksi huomioon otettava asia täällä on että todella monissa baareissa ei tarjoilijat osaa oikein käyttää oluthanaa samalla tietotaidolla johon Suomessa on tottunut. Tämä on yksi syy jonka takia olen käytännössä siirtynyt pullo-oluisiin jotka joko itse kaadan lasiin tai hörpin pullosta. Limut kaupoissa taas ovat vähän Suomea edukkaampia, varsinkin isommissa pulloissa. Esimerkiksi 1.5l colan saa eurolla, 2l pullo 1.19e. Ja sitten on toki paikalliset halpismerkit joita saa tuotakin halvemmalla. Pullovedet on sitä halvempia mitä isomman satsin ostaa. Ei ole yhtään outoa että esim saman etiketin omaava 0.5l pullo maksaa 60snt mutta vieressä samalla etiketillä on tarjolla 8l pakkaus hintaan 1.40e. Hanavettä en ole täällä suostunut juomaan, mitä nyt ruuanlaitossa käyttänyt.

Viinit meinasi unohtua kokonaan. Yleisimmin ravintoloiden talon viini on vähän vajaa 10 euroa pullo / 2-3 euroa lasi. Tästä sitten hinta nousee tarjonnan mukaan. Kaupoissa viinejä (kuten myös väkeviä alkoholijuomia) myydään vapaasti aina klo 23 saakka. Halvimmat viinit on vajaata euroa litra (nk. tetrapakkaukset, itse olen mm. risotossa käyttänyt) ja lasipulloissa aidolla korkilla on halvin vastaan tullut viini 1.95 euroa. Eli jos oikeasti haluaa päänsä halvalla juntturaan niin täällä onnistuu. Toki hinnoissa on sitten eroja, laadukkaammista viineistä voi jo maksaa sen 5-7 euroa. Niin, ja paljonko Bar 3:ssa maksoi lasi viiniä? Euron.

Väkevät viinat onkin sitten oma juttunsa taas. Täällä paikalliset eivät juo pahemmin väkeviä joka näkyy ravintoloiden hinnoissa. Ainut muotijuoma joka on tullut vastaan on gin&tonic jota imaillaan aika huolella viikonloppuisin. Jotain muoti-ilmiöstä kertoo se että kauppojen ja ravintoloiden hyllyt notkuvat väärällään erilaisia ja erimerkkisiä ginejä. Jos Suomessa ollaan totuttu että baarista löytyy se max 2-3 eri ginilaatua niin täällä hyllyssä on vähintään viisi, yleensä 7-8. Juomasekoitukset ovat muihin juomiin verrattuna jo kalliimpia, esimerkiksi mainitsemani gin&tonic paikallisessa musiikkibaarissa 6-7 euroa, rommikolat ja mojitot saman verran. Taas pitää vähän antaa palautetta paikallisille juomasekoitusten tekemisen osaamisesta, täällä kun on tullut vastaan vähän sellaista hiihtäjää tiskin takana että miettii ettei nämä nyt ainakaan ammattitaidollaan ole tänne palkattu tarjoilijoiksi. Ehkä olen vaan pikkumainen mutta jos ei osata asiakkaalle ehdottaa mitään appelsiinimehupohjaista drinkkiä kuin Screwdriver niin vähän voisi paikallinen Esedu panostaa. Toki tällä hetkellä mainitsemani musiikkibaari on lisännyt listoilleen Riku's Wallbanger-nimisen cocktailin kun piti keksiä nirsolle matkakaverille drinkki. Paikan omistajan vaimo ihastui juomaan ja laittoi sen listoille. Nokkelammat jo keksivät että kyseessä on pieni muunnos Harwey's Wallbanger-drinkistä, omaan versiooni laitetaan puolet vodkaa, puomet 43-likööriä ja täytetään lasi appelsiinimehulla.

Koko ajan tuppaa ajatukset tässä harhailemaan kun kännykällä kirjoittaa. Niistä vahvoista viinoista kaupoissa piti mainita. Täällä on halpaa. Siis todella halpaa. 90-luvun Viron tyylisesti halpaa. Pieni onnen- ja surunkyynel silmässä olen katsonut erään kaupan valikoimaa jossa esimerkiksi 0.7l pullo Jim Beamia maksaa alle 12 euroa. Halvimmat vodkat alle vitosella (eikä ole mitään muovipullokamaa) ja laatuginit vähintään puoleen hintaan verrattuna Suomeen. Ja täällä kun ei ole mitään lakeja jotka estävät esimerkiksi bulkkimyynnin niin halvimmat viskit olen nauttinut hotellihuoneessani, kaksi 0.7l pulloa White Horsea, hinta bulkkina alle 15 euroa. Ja sitten se tärkein eli mäyräkoiran hinta.... 12-päkki paikallista laatuolutta, 5.25 euroa. I rest my case.

Tässä nyt raapaistiin niitä osa-alueita jotka itseäni ravintolatyöntekijänä (tai tulevana sellaisena) kiinnostaa. Vaatteista, käyttötavaroista ja elektroniikasta en osaa sanoa oikein muuta kuin että "halvempaa kuin Suomessa". Jos teillä kuitenkin on jotain kysymyksiä aiheeseen liittyen niin kommentoikaa ja pyrin ottamaan asiasta selvää.

(Tähän loppuun on pakko vielä kertoa että vaikka teksti antaa luultavasti kuvan että koko reissu on hillitöntä ryyppäämistä niin ei hommat ole ihan niin levällään kuitenkaan. Suurena oluen ystävänä olen maistellut kyllä reissulla arki-iltaisinkin mielenkiintoisia tuttavuuksia mutta mistään ryypiskelystä ei ole ollut kyse ja joka aamu olen päässyt työpaikalle ilman krapulaa. Viikonloppuisin sitten olemme toteuttaneet empiirisempää tutkimusta myös näihin vahvoihin alkoholeihin)

Espanjalainen ravintola- ja syömiskulttuuri.

Kaksi viikkoa takana täällä ja ihaillen olen seurannut paikallista ravintola- ja ruokakulttuuria. Ajattelin teille siis hieman kertoa miten ihmiset täällä ruokailevat.

Aamulla ei täällä ole tapana syödä oikeastaan mitään. Jotkut vetävät naamariinsa kahvin ja jonkin makean croisantin mutta Suomen tapaista "aamiainen on päivän tärkein ateria"-meininkiä ei täällä ole. Tosin isolla osalla väestöä työt alkavatkin paljon Suomea myöhempään, kymmenen-yhdentoista aikaan.

Lounas syödään klo 13-16 välillä ja se vedetään ravintoloissa yleensä ns. "pitkän kaavan kautta" eli edulliset kolmen ruokalajin ravintolamenuut eivät ole täällä harvinaisia. Halvimpia menuja saa noin kympillä ja yksittäisiä ruoka-annoksia jopa vain muutamalla eurolla. Sitten pitäisikin olla syömättä sinne klo 21-24 saakka jolloin nautitaan illallinen. Toki jos välissä sattuu nälättämään niin kaupungin lukuisat tapaksia tarjoavat ravintolat ja kahvilat palvelevat ja hintaa ei taaskaan kerry muutamaa euroa enempää.

Illalla sitä aluksi katsoi lähes suu auki kun lähti omiin tottumuksiin myöhään syömään esimerkiksi klo 22 ja sattui törmäämään ravintolassa vielä isoihin lapsiperheisiin josta nuorimmat vielä vaippaiässä. Suomessahan nuo olisivat jo nukkumassa mutta täällä koko perhe syö yhdessä. Lapsien myös annetaan olla lapsia eikä pientä meteliä hyssytellä heti pois. Silti ruokailut sujuvat pääosin rauhallisesti kun ympärillä kuuluu muutenkin aikuisten hyväntuulinen ja äänekäs keskustelu. Kulttuurieroja nämäkin, Suomessa kun ravintolassa ei välttämättä uskalla edes yskähtää ettei vaan tule häirinneeksi kenenkään rauhaa...

Ravintoloita on moneen makuun ja moneen tasoon. Itse löysimme hotellimme läheisyydestä Classual-nimisen ravintolan jonka hinta-laatu-suhde on enemmän kuin kohdallaan. Tarjoilijoilla ei montaa kertaa mennyt ennen kuin tunnistivat jo ovelta ja iloiset tervehdykset heitetään jo heti ovesta sisään astuessa. Myös välillä saamme iloisia yllätyksiä kuten esimerkiksi talon viinin hinnalla viinikellarista vähän laadukkaamman pullon. Tälläiset pienet teot kannustavat käymään samoissa paikoissa ja asiakkaat ovat tyytyväisiä. Saisivat ottaa Suomessa mallia!

Normaali työpäiväni Espanjassa

Omat aamuni alkavat arkipäivisin siinä kuuden aikoihin kun kämppäkaveri heräilee töihin kolistelemaan. Itse jään vielä nauttimaan sängyn pehmeydestä tunniksi kun omat työni alkavat vasta kahdeksalta. Yleensä siinä varttia yli seitsemän nousen kampaamaan naamani ja huikkasen juotavan jugurtin huiviin. Puolen kahdeksan aikoihin nappaan veitsipussini mukaan ja lähden hotellilta kohti Hotel Zenithiä matkakaverinani samassa paikassa tarjoilijan harjoittelua suorittava matkakaveri. Matka töihin kestää noin 15 minuuttia.

Saavumme hotellille sivuovesta ja käyn vaihtamassa vaatteet. Harjoittelusta hieman erikoista tekee se asia että ensimmäiset 3 tuntia olen keittiössä itsekseni. Seinällä oleva misalista ja ainoa aamuvuorossa oleva tarjoilija kertovat aamupäivän työtehtäväni. Usein se on paikallisen pannukakun valmistamista aamiaispöytään, hedelmien leikkaamista tai tilausten valmistelua. Ja toki myös jos menua varten pitää jotain misata niin sitä. Kivoina päivinä tämä vuorossa oleva paikallinen tarjoilija keittää minulle erittäin maittavat maitokahvit joka saa aamun kivasti käyntiin.

Yhdentoista aikaan saapuu ensimmäiset muut kokit paikalle ja pääsen tekemään ohjatusti töitä. Paikalliset kokit ovat erittäin ystävällisiä (ja kärsivällisiä!) kielimuurista huolimatta. Näyttävät ensin mitä haluavat kädestä pitäen ja sitten päästävät minut tekemään. Tutuksi ovat tulleet niin mustekalat, etanat kuin paikalliset lihatuotteetkin jotka järsitään leikkelemasiinalla huikean kokoisista lihapaloista. Tätä jatkamme pari tuntia valmistautuen lounasserviisiin.

Ennen tätä kuitenkin koittaa päivän paras hetki kun klo 13 kokoonnumme kaikki kokit ja tarjoilijat yhteiselle lounashetkelle. Tarjoilijat kattavat pöydän ja kokit taikovat herkulliset syötävät niistä aineiksista joita sattuu kaapista löytymään. Sitten istumme alas rauhassa syömään kuin mikäkin paikallinen perhe. Ensimmäisenä päivänä luulin että tämä oli järjestetty vain meidän harjoittelijoiden ensimmäisen päivän kunniaksi mutta oikeasti näin he tekevät joka ikinen työpäivä! Erittäin hieno tapa!

Serviisi alkaa 13.30 ja kestää neljään saakka. Menuun kuuluu kolmen ruokalajin ateria jonka kokit valmistavat taitavasti tilauksesta. Itse olen tähän mennessä tehnyt pari serviisiä jälkiruokavastaavana ja homma on toiminut. Ruoka näyttää ja maistuu herkulliselta ja menu vaihtuu viikoittain. Myös raaka-aineet ovat todella tuoreita, täällä kun tilauksia paikallisilta tuottajilta tulee joka päivä!

Oma työaikani loppuu klo 16. Marssin alakerran pukuhuoneeseen ja suuntaan joko keskustan kauppoille, kahviloihin tai hotellille. Työpäivä on yleensä uuvuttava mutta työtoverit ja uuden oppiminen tekee siitä innostavan. Täällä on kiva olla töissä.

Ensimmäinen viikko Espanjassa

Ensimmäinen viikko Espanjassa alkaa olla lopuillaan ja olen ehtinyt jo rakastua tähän maahan. Ihmiset ovat ystävällisiä, ruoka hyvää ja halpaa ja vaikka jonkin asteinen kielimuuri onkin, olemme saaneet hommat toimimaan. Työt aloitin keskiviikkona ja olen päässyt työstämään jo mustekalaa, katkarapuja ja etanoita, vain muutamia mainitakseni. Työpäivät ovat 8-16 ja välissä yhden aikaan on noin puolen tunnin ruokatauko. Työ on siis aika raskasta mutta inspiroituneella asenteella mennään!

Nettiä en ole saanut toimimaan kannettavalla tietokoneellani ja kännykällä blogin päivittäminen on aika työlästä. Siksi tämä ensimmäinen päivitys jää vähän lyhyeksi, eilen jo kirjoitin pitkän sepustuksen joka katosi bittiavaruuteen Bloggerin kaatuessa. Tulen kuitenkin pian kirjoittamaan  mm. paikallisesta ruokakulttuurista ja selkeistä eroista Suomen ja Espanjan välillä. Nyt kuitenkin nautin paikallisessa kahvilassa pizzan ja rentoudun vapaapäivän kunniaksi. Namnam.

Ennen Espanjaa - Kuka on Karvainen Kokkiopiskelija?

Terve ja tervetuloa blogiin.

Kun alkavaan reissuun on aikaa enää noin puolitoista viikkoa niin ajattelin hieman valottaa teille mistä on kysymys. Olen siis aikuisopiskelemassa kokin ammattiin Etelä-Savon ammattiopistolla Mikkelissä. 20.3 lähden kuudeksi viikoksi Espanjan Lleidaan vaihto-opiskelemaan paikallisen hotellin ravintolaan ja tarkoitus on oppia mm. paikallisesta ruokakulttuurista ja raaka-aineista joihin ei välttämättä Suomessa törmää. Toki eipä sekään ole haitaksi että pääsee puoleksitoista kuukaudeksi nauttimaan etelän lämmöstä (tällä hetkellä näyttää olevan keskiarvoltaan +20 asteen päiviä siellä) kun Suomessa vielä kärvistellään lopputalven kourissa.

Mutta kuka minä olen ja mikä minut tähän ajoi? Noh, nimeltäni olen Riku Pajari, 30-vuotta elokuussa täyttävä karvainen kaveri. 10 vuotta sitten valmistuin nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi ja sen alan töitä ei ole tullut hirveämmin tehtyä. Viimeiset 5-6 vuotta ennen nykyisten opiskeluiden alkua elätin itseni päätoimisesti taikurina esiintyen ympäri Suomea mitä erilaisemmissa kekkereissä ja tapahtumissa. Opiskeluideni alettua olen edelleen tehnyt keikkaa mutta en keskity enää niin paljon mm. markkinointiin ja näkyvyyteen (vaikka tulihan sitä viime vuonna esiinnyttyä mm. Talent Suomi-ohjelmassa) joten keikkamäärät ovat jonkin verran tippuneet. Silti sen verran tulee esiinnyttyä että opiskelija saa vähän voita leipänsä päälle.

Kokkiala on aina kiinnostanut ja jo yläasteella olisin halunnut hypätä alalle. Valitettavasti juuri televisiossa alkaneet Kokkisodat ja vastaavat takasivat sen että alalle opiskelemaan oli myös erittäin kova palo muillakin. Oli suoraan sanottuna lähes mahdotonta saada edes opiskelupaikkaa. Ajat toki muuttuivat ja kun puolitoista vuotta sitten tapasin nykyisen avopuolisoni, aloin miettimään että riittääkö taikurikeikat jos joskus olisi se omakotitalo ja 1,7-2,3 lasta. Pitäisikö sitä etsiä joskus ihan "oikeitakin" päivätöitä?

Eräänä humalanhuuruisena yönä talsin jälleen kantakuppilasta kotiin ja avasin kannettavan. Yhteishaut olivat juuri alkaneet ja jossain pääkopassa välähti hakea aikuiskoulutukseen kokkipuolelle. Voisi vielä kevään ja kesän heittää keikkaa ja sitten syksyllä aloittaa nk. puhtaalta pöydältä. Kuinka ollakaan, muutaman päivän perästä tuli soitto koululta ja kutsua pienimuotoiseen haastatteluun. Yllätyksekseni kutsuivat aloittamaan koulutuksen jo maaliskuun lopulla. Olihan siihen junaan hypättävä mukaan...

Nyt siis vajaa vuosi kokkikoulua takana joskin ammattikeittiössä on tullut oltua aika nimellisesti tuosta ajasta. Ensimmäiset 2.5kk olin koulun a'la carte lounasravintolassa. Sitten olin 4kk työharjoittelussa paikallisessa lounaskahvilassa jossa itse ruuanlaittoa en pahemmin päässyt harrastamaan vaan tein enempi salaatteja, myyntilinjaston ylläpitoa, asiakaspalvelua ja kassatyöskentelyä jne. Välissä kävin pari lähikurssia mm. lounas- ja a'la carte-ruuista. Marraskuussa aloitin työharjoittelun paikallisessa yökerhossa suorittaakseni juomien myynti- ja tarjoilun. Tästä sain ravintolan varavastaavan pätevyyden joka tulee olemaan kovaa valuuttaa tulevaisuudessa tällä alalla. Olihan se myös ihan mielenkiintoista nähdä mitä se baarityöskentely oikeasti on. Tästä voisi kirjoittaa ihan oman blogikirjoituksensa joskus, niin silmiä avaava 12 viikkoinen tuo jakso oli.

Nyt olen ollut paikallisessa hotellin ravintolassa työharjoittelussa. Vasta muutama päivä takana mutta olen tykännyt. On päässyt tekemään heti vähän kaikkea ja työkaverit ovat ainakin vielä kestäneet jatkuvat kyselytulvani. Täältä lähden hakemaan ikään kuin vauhtia Espanjan reissuun jossa oletan että työt ovat pääsääntöisesti samaa mitä täällä, tosin kulttuurieroilla (mm. kesken työpäivän pidettävät siestat voivat vaikuttaa). Kun palaan Espanjasta vappuna, jatkan tässä samassa ravintolassa juhannukseen asti jonka jälkeen katsotaan taas uusi paikka.

Mutta niin, täällä blogissa on tarkoitus kertoa tuosta työharjoittelustani Espanjassa. Varmaan muutakin tulee raapustettua ja suunnitelmissa oli myös pitää mahdollisuuksien mukaan vlogia reissusta. Toivottavasti paikalliset nettiyhteydet jaksavat käsitellä videotiedostoja.

Matkaan aikaa 12 päivää...